Tiedättehän, elokuvissa naiset itkevät aina kauniisti. Kyynelkarpalot vain valuvat poskia pitkin, silmämeikkiä ja pohjustusta tuhrimatta. Ja aina löytyy joku herrasmies, joka on valmis lohduttamaan tai ainakin ojentamaan nenäliinan, johon kevyesti silmänaluset kuivata.
Totuus on kyllä huomattavasti karumpi. Närpiöläiset tomaattikauppiaan näytteet ilmestyvät silmien tilalle, nenä muuttuu kirnuksi rää'än tyrskytä ja sisuksista purkautuva mölö pelästyttää raavaankin, naperoista puhumattakaan.
Entäpä tuosta itkukohtauksesta toipuminen? Naamarista näkee päivien ajan muutakin kuin sen onko jäänyt saamatta, olemus on turpea kuin jouluisten mässäilyjen jälkeen ja silmät ovat kuin viiltohaavat sian persiissä.
Kauniimmaksi sukupuoleksi itsensä tunteminen saattaapi siten olla tovin hieman hakusessa.
Juu, ja kun se itkuntyrskähtely ei ota loppuakseen...vähän noloa varsinkin julkisilla paikoilla tai palavereissa!
VastaaPoistaTällä tunteellisella hörhöllä itku on aina ollut herkässä. Lapset tuota ominaisuutta ovat hävenneetkin. Sen verran on tullut tirautettua tarhan ja ala-asteen juhlissa. Eikä pelkästään omien lasten esiintyessä, kaikkien pikkutenavien esitykset hellyyttävät enempi tai vähempi.
VastaaPoistaHautajaiset, häät, syntymäpäivät, valmistujaisjuhlat...sukulaiset osaavat epäilemättä luetella tukun itkuntyrkyisiä tilanteita.
Nyttemmin omat tenavat katsovat vollottavaa äitikultaansa lähinnä säälien.