Mammossa mietittyä

Kun riittävästi vanhenee, pääsee osalliseksi paitsi potenssilääkkeiden ja inkontinenssisuojien suoramainonnasta myös julkisista terveysseulonnoista.

Kävinpä minäkin sitten viime viikolla seulontamammossa - juu, niin siinä kutsuntakirjeessä luki. Tarkoittaa siis mammografiaa.

Sepäs olikin mielenkiintoinen kokemus. Jos ette tiedä, voin kertoa, että siinä asetetaan rinta kerrallaan litistettäväksi metallilevyn ja pleksikaukalon väliin. Jotta litistäminen, ja sitä kautta varsinainen rinnan kuvaus, onnistuisi optimaalisesti, tulee mennä hieman etukumaraan ja nostaa sekä leuka että vapaana oleva rinta pois "maalialueelta".

Kun tämä on toistettu, jumppaohjetta muutetaan niin, että toisella kädellä tartutaan ylhäällä etuviistossa olevaan puomiin ja tarjotaan etukumarassa rinta syynnättäväksi niin, että kainalokin asettuu tällä kertaa maalialueelle. Sama siis vasemmalle ja oikealle käsivarsi ylhäällä, kaula kaarella ja toinen rinta näyttämöltä taakse vedettynä.

Kun kehossa on jo reilusti luontaista stretchiä, varsinkin rintojen osalta, toimenpiteen saattoi, ainakin itseään tsemppaamalla, mieltää suhteellisen harmittomaksi. 
Mutta mitäpä, jos on selkävaivainen tahi pieni- ja  pystyrintainen?

Sijoittajan ahneutta?

Apple julkaisi eilen huiman osavuosituloksen. Sijoittajat palkisivat oitis vahvaa tulosta tehneen yrityksen pudottamalla Applen osakkeen arvosta reilut kaksitoista prosenttia.
Uusia tuotteita pitäisi ilmeisesti olla tulossa liukuhihnalta,  jotta kasvu jatkuisi ja sijoittajat pysyisivät tyytyväisinä. Eikö osakkeenomistaja koe saavansa sijoitukselleen vastinetta, jos yhtiön tilanne on parempi kuin hyvä?

Korvasta sisään

Ylen aamuteeveessä jauhettiin vielä joidenkin jääkiekkoilijoiden näytteistä löytyneistä kannabisjäämistä. Airaksinen esitti minusta hyvän kysymyksen: Miksi urheilijat ovat esikuvia?

Kuten Airaksinen sattuvasti huomautti, jääkiekkoilijathan pieksevät toisiaan kaukalossa. Mitä ihailtavaa siinä on?

Entäpä hiihtäjät sitten? Eikö se ole nurinkurista, että kansakunnan kaapin päälle nostetaan toinen toisensa jälkeen ihminen, joka ei taatusti ole yltänyt saavutuksiinsa pelkän kaurapuuron voimalla?

Tietysti jonkun urheilijan sisukkuutta tai määrätietoisuutta voi ihailla, mutta ettäkö esikuva!?

Lienenkö perin paheksuttava kasvattaja, mutta en usko lapsillani olevan yhtään urheilija-esikuvaa. Tiedä, osaavatko edes nimetä yhtään urheilijaa. Pitääpä kysyä!