Enpä ole tälläkään viikolla kasvojani ehostanut. Ei silti, että olisin vihdoin päässyt ulkonäköpaineista. Meikkaamisesta on vain tullut aikaavievää. En voi sipaista nopeasti punaa huuliin tai maskaraa ripsiin, koska en näe.
Ehostaakseni joudun etsimään käsiini erittäin voimakkaasti suurentavan peilin. Meidän huushollissa niitä on tasan yksi, joten se on milloin missäkin. Vallankin, jos nuorimmainen on laskenut ihomatojaan.
Ilman peiliä meikkaaminen on aasinhäntä -leikkiä. Lopputulosta kun tarkastelee näköttimet nenällään, voi vain hämmästellä "meikkitaiteilijan" luovuutta, kirjaimellisesti näkemystä.
Kerran ostin ns. meikkauslasit. Kaksi pullonpohjaa saranoituna metallikehykseen (lornjetti on niihin verrattuna todella tyylikäs!). Linssillä vahvistetulla silmällä olisi siis tuijotettava toista silmää, jonka meikkauksen tieltä linssi on nostettu saranansa varassa ylös. Päähän siinä tulee kipeäksi. Parin katselukerran jälkeen olin suorastaan pahoinvoiva.
Monokkelistakaan ei taitaisi olla apua, sillä sitähän pidetään paikoillaan kasvolihaksilla. Tuhriintuuhan se meikki silloin väkisinkin.
Olen siis ikuinen oppilas mitä meikkaamiseen tulee.
Teininä silmäripset olivat kakkumaskarasta kankeat ja klimppiintyneet, neulalla niitä toisistaan erottelin. Aikuisempana osasin muka jo annostella ja suhteuttaa. Todellisuudessa meikki tuli sudittua puuron keittämisen ja pukemisen välillä ennen mukuloitten viemistä tarhaan.
Sittemmin olen joutunut opettelemaan ns. aikuisen naisen meikin, eli välttämään meikin kasautumista ryppyihin ja juonteisiin. Nyt sitten pitäisi opetella meikkaamaan sokkona, seuraavaksi kädet tutisten.
Johan sitä sitten on virtuoosi.
Mie laitan joka päivä ripsiväriä sokkona. Tulos on mielestäni aika tyylikäs, kun peilistä kattoo takaisin toinen sokko:)
VastaaPoistaHih hih, mummomeikkiin kuuluu vain kunnon tupsaus irtopuuteria kasvojen suuntaan ja suhaus hajuvettä vähän alemmaksi. Hyvin passaa.
VastaaPoista